Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2829301234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930311

RSS

 Melontaretki Oravareitille
25.05.2014 21:13 | Leena Nenonen

Aurinkoisena lauantaina 17.5. lähti uuttera joukko valloittamaan jälleen Oravareittiä meloen. Mukana olivat Jouska, Pepe, Petri, Laukkasen perhe sekä Leena ja japanilaisvaihtari Keiko. Keiko on suurkaupungin kasvatti, joten kyseessä oli hänelle todella eksoottinen kokemus. Mutta uusia kokemuksia tämä 16-vuotias tyttö uutterasti metsästääkin täällä Suomessa ja Savonlinnassa vielä parin kuukauden ajan.

Edessä oleva 17 kilometriä meloen hirvitti Keikoa. Mutta reitti oli niin vaihteleva, että matka tuntui menevän tosi nopeasti. Keiko ihmetteli Toiviosta lähdettäessä vedessä kasvavia puita. Kohtuullisen pitkällä kaksikkokajakillamme niissä olikin väistelemistä. Oman lisänsä toivat puiden oksat, joita kurotteli veteen tuon tuosta. Ilmeisesti menomme näytti hupaisalta, kun Jouskan täytyi huomauttaa, että tulevalla nuotiopaikalla löytyy kyllä polttopuuta. Sitä ei kuulemma tarvinnut kerätä matkan varrella oksista. :)

Melko alussa yksi porukkamme kanootti keikahti nurin. Kylmän kylvyn saaneet ongittiin kuiville tavaroineen. Pari kännykkää taisi molskahduksessa nähdä viimeiset hetkenä. Harmi! Mutta tuon tapauksen jälkeen reitin pikkukosket saivat Keikon kiljahtamaan jännityksestä. Keskellä järvenselkiä meloessamme Keiko jälleen kiljahteli: "Täältä ei kukaan voi tulla meitä pelastamaan, jos kaadumme!" Selvisimme onneksi kuivina.

Keiko tuumi matkan aikana monenlaisia kulttuurieroja omien kokemustensa kautta. Kun jokaisesta kanoottikunnasta vuorotellen kuului kaunista ilmaa ihastelevia kommentteja, Keiko kertoi, että Japanissa kaupungeissa ei ihmisillä ole aikaa miettiä säätä. Siellä kuljetaan paljon metroissa ja muutenkin sisätiloissa. Suomalainen tapa jutella säästä hämmästytti tyttöä.

Keiko nautti reissusta. Se oli rentouttavaa. Keiko sanoi, että joella meloessa tuntui kuin olisi yksin maailmassa. Pystyi miettimään kaikenlaista hiljakseen. Välillä näkyi joen rannalla taloja. Silloin Keiko ajatteli, että kuinka joku asuu näissäkin paikoissa.

Uusi suomalainen tapa, nuotiomakkaranpaisto, tuli myös japanilaistytölle tutuksi. Keiko oli meileissään, kun sai jutella niin monen retkellä mukana olleen kanssa nuotiotulilla. Kaikkia kovasti ihmetytti, miten hyvin tyttö oli oppinut suomea yhdeksän kuukauden aikana.

Japanilaissilmin melontareissu oli ihmeellinen, kun luonto koko ajan vaihtui. Keiko tuumi, että jos tuntisi puita ja lintuja nimeltä, olisi vielä hauskempaa. Itse host-äitinä olin ylpeä Keikon jaksamisesta pitkällä reissulla.

Kiitos Retki-Tovereille tämänkin reissun järjestelyistä.


( Päivitetty: 25.05.2014 21:45 )

 - Leena Nenonen


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä miinus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Blogi | Retki-Toverit ry - suntuubi.com